Pepparkaksbakning med mormor

Joka vuosi minun lapset ovat leiponut piparkakkuja minun äitin kans. Pojat ruukasivat leipoa, mutta siitä on jo monta vuotta. Tänään Minéa ja mummi leipoi:)

Varje år brukar mina barn baka pepparkakor tillsammans med min mamma. Pojkarna gjorde det, fast det är flera år sen sist nu:) Och idag bakade Minéa och mormor. 

Kylmempää

Tänään oli aurinkoinen mutta aika kylmä päivä. Päivällä noin -6 astetta pakkasta. Käytiin silti pienellä retkellä ulkona.

November

Tänään oli ihana päivä, aurinko paistoi ja oli 9 astetta lämmintä. Sain ottaa Aleksista kuvia, ja kävin metsäsässä kävelyllä kameran kans.

Ooops, there´s me:)

Two and a half

Kaksi ja puoli vuotta on mennyt siitä yöstä kun Minéa syntyi. Aika menee nopeasti. Pitäisi aina yrittää muistaa että aika on nyt, ja ottaa kiinni siitä mikä on tärkeää. Lapset on kaikista tärkeimmät, ja minun kaikista tärkein tehtävä tässä elämässä on olla maailman paras äiti heille.

Heinäkuinen kuva

Tämä kuva on otettu nyt kesäsällä, heinäkuussa. Minéa ja Diesel. Sain sen vasta muutama viikko sitten esille tietokoneelle, olin ottanut sen RAW formaatissa.

Huomenna pitää yrittää ottaa kaks ja puolivuotiskuvia Minéasta:)

Minä

Flunssa pitää lujasti koukussa tällä kertaa. Kohta kaksi viikkoa on jo kestänyt. Istun tässä teekupin kans keittiön pöydän ääressä. Minéa meni tänään isänsä luo, pojat on kotona. Ulkona on ollut taas pimeä ja märkä päivä.

Sairastelua

Tänään oli pilvinen ja aika pimeä syyspäivä. Oltiin ulkona jonkin aikaa kuitenkin. Muuten eniten kotona. Meissä on kaikissa paitsi Eliaksessa nuha. Mutta on se jo melkein mennyt ohi minulla ja Minéalla. Monella taitaa olla nuhaa nyt, ja täälläpäin on myös vesirokkoa liikkeellä nyt. Sitä Minéalla ei ole vielä ollut. Pojilla oli pienenä, ensin Aleksi sai sen. Oli kesä ja oltiin oltu uimarannalla. Siellä oli ollut muurahaisia, ja kun tultiin kotiin sieltä Aleksi sanoi että muurahaiset on purenut häntä kun kutisee niin.. Mutta se oli vesirokko joka oli puraissut;) Meni varmaan tasan kaksi viikkoa, ja sitten Eliaskin sai sen.

Uskon että on hyvä olla ulkona paljon, ja me yritetään olla ulkona niin paljon kun pystytään ja keretään.

Inte utan min nalle

Minéalla on kaksi tavaraa jotka ovat hänelle tärkeitä. Tutti (eniten kun hän nukkuu) ja vaaleanpunainen nalle jonka hän on saanut mummilta. Tämä nalle on mukana melkein aina. Kotona, nukkuessa, päiväkodissa…
Päiväkodissa ottivat parisen viikkoa sitten kuvia. Yrittivät ottaa Minéasta ilman että nalle oli mukana.. mutta se oli ihan mahdotonta:) Mutta hyvä kuva siitä silti tuli:)

Puhelinmakki

Olen kauan ajatellut että pitäisi kirjoittaa minun Suomen kielestä. Joka varmaan joskus saattaa olla vähän huono. Olen syntynyt ja melkein aina asunut täällä Ruotsissa. Yhden kesän ”asuin” Suomessa pari kuukautta, olin töissä siellä Nordjobbarina. Ja vuoden Englannissa, mutta muuten vain täällä Ruotsissa. Suomi oli minun ensimmäinen kieli. Muistan kun pienenä aloin olemaan ulkona ja leikkimään ruotsalaisten lasten kans, lapsethan voi leikkiä ilman samaa kieltä. Muistan kun yritin ja yritin osata lausoa jotkut vaikeat ruotsalaiset sanat oikein. ”Sju”, ”kött”, ”Stjärna”…
Saati sitten kun ruotsalaiset yrittivät osata sanoa minun nimen oikein… Katti… Kaati… Gatti… Yksi minun kaveri päätti että oikea tapa sanoa se oli Gatti.. Nyt olen niin tottunut että en edes reflektoi jos sanovat vähän eri tavoilla. Tavallisin joten enimmät nyt sanoo on Katti. Ja myös minä itse kun esittelen itseni ruotsalaisille… Jos sanon nimeni suomalaisella tavalla saan vastaukseksi -Va??
Minulla oli lapsena yksi ”paras” kaveri, tyttö jonka kans melkein aina lekittiin. Olin hänen mukana asuntovaunulomilla, täällä Ruotsissa ja Norjassa. Ruukasin useasti lähettää postikortteja Suomen sukulaisille. Kerran lähetin Norjasta kortit, ja olin kirjoittanut jotain että olin soittanut kotiin puhelinmakista.. Myöhemmin sain tietää että tämä oli pistänyt minun tädit suureen nauruun.. Puhelinmakki, eihän semmoista sanaa ole, vain paskamakkeja on, ei puhelinmakkeja… Minä vissiin luulin että kaikki pikku kopit on makkeja… Onkohan tuo paskamakki muuten ehkä murretta? Vai käytetäänkö (käytettiinkö) sitä koko Suomessa?
Koulussa minulla aina joskus oli kotikielen opetusta. Mutta kovin vähäistä se oli.
Suomen kieli siis oli minun ensimmäinen kieli, mutta nykyään ruotsi on se kieli jota osaan parhaiten. Ajattelen ruotsiksi.
Tässä on selitys siihen miksi en tavallisesti ole kirjoittanut niin pitkästi täällä blogissa, ja kommenttini ehkä joskus on aika lyhyitä.. ajattelen että ehkä kirjoitan väärin. Useasti saan miettiä moneen kertaan että voikohan näin sanoa suomeksi..
Silti yritän pitää kiinni suomen kielestä vielä. Puhun lapsilleni, jotka ovat kolmannen polven siirtolaisia, Suomea. Ja ehkä siksi silti haluan kirjoittaa suomalaista blogia.. Tykkään Suomesta, lapsena oltiin joka kesä suomessa monta viikkoa. Oli aina niin mukava olla suvun luona, ihanat tädit, enot, serkut… Mummit ja pappa..
No nyt tästä taitaakin vaihteeksi tulla liian pitkää kirjoitusta;)

Ps Tohdinkohan sanoa että olen ollut töissä kääntäjänä…? Mutta silloin ei ainakaan ollut mukana sanoja puhelinkopeista;)

Min lilla Stjärna 

Marraskuu nyt jo…

…vastahan oli kesä;)
Syksy on mennyt niin nopeasti. Lunta ei ole vielä tullut tänne, onneksi. Tänään oli 7 astetta lämmintä.
Istun tässä ja yritän löytää viimeisiä puuttuvia vaatteita lapsille talveksi. Nettikaupoista tietenkin, se on jotenkin helpointa ja kätevintä.