Ruotsinsuomalaiset Ruotsinsuomalaisuus Sverigefinnar Viikon nostot

Vem är jag och hur ser min finska bakgrund ut?

3 december, 2016

 

Kuka minä olen ja minkälainen minun suomalainen tausta on?

 

Olen syntynyt ja melkein aina asunut täällä Ruotsissa. Vanhempani muuttivat tänne Ruotsiin 1970. Aikomuksena oli asua ja olla töissä täällä vain muutama vuosi, ja sitten muuttaa takaisin suomeen. Mutta joka vuodelta takaisin muuttaminen tuli vaikeammaksi kun me lapset aloitimme koulun ja juurruimme kiinni tänne.Kävimme suomessa joka kesä, ja minä en olisi halunnut pois sieltä. Joskus kun meidän piti lähteä takaisin tänne ruotsiin, juoksin metsään piiloon.

 

Yhden kesän “asuin” Suomessa pari kuukautta, olin töissä Oulun Anttilassa Nordjobbarina. Ja vuoden Englannissa, mutta muuten olen asunut vain täällä Ruotsissa. Suomi oli minun ensimmäinen kieli. Muistan kun pienenä aloin olemaan ulkona ja leikkimään ruotsalaisten lasten kans, lapsethan voi leikkiä ilman samaa kieltä. Muistan kun yritin ja yritin osata lausua jotkut vaikeat ruotsalaiset sanat oikein. “Sju”, “kött”, “stjärna”…
Ja ruotsalaisilla oli (on) vaikeuksia sanoa minun nimen oikein… Katti… Kaati… Gatti… Yksi minun kaveri päätti että oikea tapa sanoa se oli Gatti.. Nyt olen niin tottunut että en edes reflektoi jos sanovat vähän eri tavoilla. Tavallisin joten enimmät nyt sanoo on Katti. Ja myös minä itse kun esittelen itseni ruotsalaisille… Jos sanon nimeni suomalaisella tavalla saan vastaukseksi -Va??

 

wc

 

 

Minulla oli lapsena yksi “paras” kaveri, tyttö jonka kans melkein aina lekittiin. Olin hänen mukana asuntovaunulomilla, täällä Ruotsissa ja Norjassa. Ruukasin useasti lähettää postikortteja Suomen sukulaisille. Kerran lähetin Norjasta kortit, ja olin kirjoittanut jotain että olin soittanut kotiin puhelinmakista.. Myöhemmin sain tietää että tämä oli saanut minun tädit repeämään isoon nauruun..  😀 Puhelinmakki, eihän semmoista sanaa ole, vain paskamakkeja on, ei puhelinmakkeja… Minä vissiin luulin että kaikki pikku kopit on makkeja… Onkohan tuo paskamakki muuten ehkä murretta? Vai käytetäänkö (käytettiinkö) sitä koko Suomessa?
Suomen kieli siis oli minun ensimmäinen kieli, mutta nykyään ruotsi on se kieli jota osaan parhaiten. Ajattelen ruotsiksi.

 

En tunne Suomen murteita niin hyvin. Kyllä minä tunnistan jotkut sanat olevan eri murteita, mutta en ehkä tiedä ihan mistäpäin Suomea se murre on. Äitini on Ylikiimingistä ja isäni Haapajärveltä. Se suomi jota minä puhun on varmaan eniten Oulun murretta, sitähän minä oon kuullut eniten koska äitini on sieltä ja me oltiin joka kesä monta viikkoa Ylikiimingissä.
Käytiin me Haapajärvelläkin. En osaa sanoa onko minulla yhtään Haapajärven murretta minun suomen kielessä…? Saattaa ehkä olla mutta en tiedä itse 🙂 Tiedän ainakin että minulla on ripaus Sotkamon murrettakin, sillä poikieni isä on kotoisin sieltä, ja olimme yhdessä 11 vuotta.

Mutta minun suomenkieli on aika ruotsalaistunut… Luulen että varmaan kuulee heti kun puhun suomea että en asu Suomessa, vaan Ruotsissa…

Klikkaamalla TÄSTÄ voit kuunnella kun olin mukana Sisuradion Iltapäivä talkshowissa lokakuussa tänä vuonna ja TÄSTÄ voit kuunnella haastattelun vuodelta 2014.

 

 

ruotsinsuomalaisittain

 

 

Suomi oli siis ensimmäinen kieli jonka opin. Kan aloin leikkimään kavereitten kans opin pikkuhiljaa ruotsia. Menin nelivuotiaana esikouluun, oppiakseni ruotsia. Ja sitten taas kuusivuotiaana, ennen kun koulu alkoi seitsenvuotiaana.

Kouluaikanani sain joskus äidinkielenopetusta tunnin viikossa. Ei sitä joka vuosi ollut. Joskus olin ainut oppilas siellä, joskus oli yksi tai kaksi muuta. Ei enempää. Vaikka täällä asui paljon suomalaisia..

Kun tulin aikuiseksi ja sain itse lapsia halusin että he saavat mukaan suomen kielen. Sehän on osa heidän historiaa… Se oli aika helppoa, sillä poikien isä on myös suomalainen. Oli luonnolista puhua suomea kun kaikki sukulaisetkin puhuivat suomea. Poikien kouluaikana ei ollut koskaan äidinkielenopetusta tarjolla. Eikä me myöskään osattu vaatia sitä. Mutta nyt heillä kuitenkin on suomen kieli mukana, he pystyvät keskustelemaan vaikka suomen sukulaisiemme kanssa.

Kun tyttöni syntyi viisi vuotta sitten olin meinannut jatkaa samalla linjalla, eli vain suomea lasten kanssa. Mutta tällä kerralla se ei ollutkaan yhtä helppoa.. Tyttöni isä on ruotsalainen. Alussa puhuin kuitenkin suomea tytölleni. Mutta ajan myötä se on muuttunut enemmän ja enemmän ruotsiksi. Myös poikien kanssa nykyään. Kaikki meidän ympärillä on ruotsalaisia ja puhuvat ruotsia, suomea saadaan käyttää niin harvoin.. Mutta haluan kuitenkin tehdä parhaani pitääkseni kiinni suomen kielestä. Tyttöni kyllä ymmärtää aika paljon suomea, mutta ei puhu sitä. Vuoden päästä hän aloittaa esikoulun. Pitäsiköhän ottaa selville jos hän voisi saada äidinkielenopetusta…? Mutta se myös riippu siitä haluaako hän itse sitä.

 

blogggrafik

 

Vem är då jag och hur ser min finska bakgrund ut?

 

Mina föräldrar är från Finland, de gifte sig och bestämde sig sen för att flytta till Sverige och bo här i några år. Tanken var att de skulle flytta tillbaka till Finland sen, men det blev inte så. De fick två barn, jag och fem år senare min bror. Vi började skolan och rotade oss här, så en flytt tillbaka blev svårare för varje år. Mina föräldrar jobbade båda på järnverket här på orten. Här finns många finländare. Mina föräldrar var nog bland de sista att flytta hit.
Varje sommar åkte vi till Finland och hälsade på släktingarna. Det var årets höjdpunkt antagligen för alla i familjen. Jag älskade att vara i Finland. Ibland när det var dags att åka tillbaka till Sverige sprang jag ut i skogen och gömde mig, för jag ville inte åka därifrån.

 

Ett av mina allra tidigaste minnen från min barndom är när vi åkte båt över till Finland. Jag var inte många år då.

Vi spenderade varje sommar i Finland. Oftast åkte vi runt, E4:an upp till Haparanda och ner på finska sidan. Det var det bästa på hela året, att åka till släktingarna i Finland. Mamma brukade göra i ordning baksätet till mig och min bror, så vi skulle kunna sova där under den ca dygnslånga resan. Inga bilbälten på den tiden inte. -Väck oss vid de stora broarna, brukade vi alltid säga. Stora och lilla Sandöbron vid Höga kusten kändes mäktiga.
Vi brukade stanna i Finland i några veckor, och åka runt för att träffa alla släktingar. Hos mormor var det alltid rejäla frukostar, med olika gröt varje morgon. Neljän viljan puuroa, talkkunaa, mannapuuroa… På söndagar var det risgrynsgröt och ibland hemmagjord jordgubbssoppa till. Rågbröd och rieska. Dagarna, veckorna gick fort och snart var det dags att åka tillbaka till Sverige. Jag ville stanna kvar, jag önskade att vi skulle flytta till Finland och bo där.

 

Att min finska bakgrund skulle göra mig annorlunda här i Sverige föll mig nog inte in förrän någon gång under mellanstadiet. Jag hade länge varit förtjust i en blond pojke i min klass. Blyg som jag var vågade jag ju inte säga något till honom. Men en dag tyckte mina tjejkompisar att det var dags att fråga chans 😀 De stegade bestämt fram till honom för att strax komma tillbaka med hans svar. – Inte med en finne heller! Jag fick alltså inte chans på honom för att jag var finsk… Men lugn, jag ogillar inte honom för det, vi var ju barn 😀
För mig är det viktigt att hålla fast vid det finska. Jag pratade finska med mina söner när de var små, men med min dotter har jag slarvat och det har blivit mycket svenska. Här i Sverige känner jag mig finsk. Men när jag kommer till Finland ses jag som svensk… Meidän ruotsalainen serkku… Jag är nog både finsk och lite svensk… Sverige är ju ändå hemma för mig, även om Finland alltid kommer vara viktigt för mig. Varje sommar kommer den där längtan dit, den försvinner aldrig. Kanske nästa sommar…

 

Allt gott till er
Kati

You Might Also Like...

No Comments

    Leave a Reply