Välipäiväraportti

Joulun pyhät meni nopeasti ja huomenna on uudenvuoden aatto. Tytär oli pari yötä isänsä luona. Nyt kaikki lapset ovat kotona ja huomenna juhlitaan uuden vuoden aattoa. Ruukaan laitta hyvää ruokaa ja herkuteltavaa illaksi ja sitten valvotaan, tai minun tapauksessa y r i t ä n valvoa ainakin kahteentoista asti 😀 Viime vuonna tytärkin jaksoi olla hereillä yhtä kauan ja kerkesi nähdä ilotulituksia. Niitä me katsotaan kotoa, ikkunasta.

Monta vuotta sitten, kun vielä asuin kotona me joskus valettiin tinaa uutena vuotena ja katsottiin mitä tina ennusti meille tulemaan uutena vuotena.

Ensi vuoden aluksi olen suunnitellut vähän remonttia tälle blogille 🙂 Jännää!

 

Kaikkea hyvää!

Kati

Hyvää Joulua!

Jouluaatto, juhlaaatto… minä ja lapset mentiin äitini luo ja juhlittiin joulua siellä. Velini oli myös tullut sinne. Syötiin jouluruokaa, ja meillähän se on aika lailla sekoitus ruotsalaisesta ja suomalaisesta jouluruoasta. Meillä on kinkku, lihapullat ja silli. Lanttulaatikko, porkkanalaatikko ja joulutortut. Isäni oli tehnyt maksalaatikkoakin ja lähettänyt velini mukana tänne. Iltapäivällä joulupukki kävi ja toi lahjoja. Nyt loikoillaan kotona mahat pursuen jouluherkkuja 😀

 

Hyvää Joulua!

Kati

Joulun odotusta

Enää neljä päivää jouluaattoon. Vielä on paljon valmisteluja jäljellä. Aatonaattona ajattelin taas tehdä Janssonin kiusausta. Ja sitten aattona saa lopulta taas herkutella lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja joulutorttuja 🙂

Selailin tässä äskettäin Sisuradion sivuja ja siellä sai äänestää parasta suomalaista joululaulua. Sylvian joululaulu sai minun äänen, ja Jarkko Ahola tekee sen niiin hyvin ❤ 

Snart jul, bara fyra nätter kvar. Har en hel del kvar att fixa med innan det. På lördag, dagen före julafton tänkte jag göra en Janssons frestelse igen. Och på julafton får man äntligen njuta av all god julmat… kålrotslåda, morotslåda mm…

Jag var inne på Sisuradios sidor förut. Man kunde rösta på den bästa finska jullåten där. Min röst gick till Sylvian joululaulu, och Jarkko Ahola gör den såå bra ❤ 

Mukavaa joulun odotusta!

Kati

Ruotsinsuomalaisia kirjailijoita: Susanna Alakoski

En av de mest kända sverigefinska författarna är nog Susanna Alakoski. Jag har dock bara läst en av hennes böcker, Svinalängorna. Det är några år sen, men jag minns att jag tyckte den var bra. Gripande. Den har även filmatiserats.

 

Vinnare av Augustpriset för Årets svenska skönlitterära bok 2006! 

Leena har två bästa vänner. Åse är nästan den enda hon känner som inte har en pappa som super, men hennes mamma brukar bli full så det jämnar ut sig. Riittas pappa är full nästan varje dag.
Ett nybyggt bostadsområde i Ystad fylls på 60-talet av invandrarfamiljer och låginkomsttagare. För Leena och hennes finska föräldrar är den nya lägenheten höjden av lyx: tre rum, balkong, parkett. Av kommunen får kvarteret snart namnet Svinalängorna.
De brandgula trevåningshusen blir en samlande plats för Susanna Alakoskis roman om Leena, som klarögt och fartfyllt berättar om sig själv, sina föräldrar och grannar och alla de dråpliga och drastiska händelser som utspelar sig runt henne. Men skrattet fastnar i halsen när denna barndomsskildrings verkliga karaktär börjar skönjas.
Leena, hennes syskon och vänner kastas i skrämmande ryck mellan perioder av skenbar ordning och fullkomligt kaos, och när boken är slut har vi tagit del av en skakande berättelse om klassamhälle och barns utsatthet och överlevnadskraft.

 

Yksi tunnetuimmista ruotsinsuomalaisista kirjailijoista on Susanna Alakoski joka on mm kirjoittanut Sikalat. Luin kirjan monta vuotta sitten ja muistan että tykkäsin että se oli hyvin kirjoitettu ja koskettava. Kirjasta on myös tehty elokuva.

 

Sikalat kuvaa suomalaisen siirtolaisperheen elämää Ruotsin Ystadissa 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Mustan huumorin sävyttämän, rankan mutta toiveikkaan tarinan päähenkilö ja kertoja on kahdeksanvuotias Leena, jonka perheelle muutto uuteen asuntoon uudessa kotimaassa on iso asia. Asuinalue on virallisesti nimeltään Fridhem (”Rauhala”), mutta pian lähinnä työläisperheiden ja siirtolaisten asuttamia vuokrataloja aletaan kutsua Sikaloiksi – sosiaalitoimistossa.

Moilasen perheen suuressa, uutuuttaan kiiltelevässä ja nykyaikaisessa asunnossa on kaikki ihmeelliseltä tuntuvat mukavuudet. Kylpyamme ja peilikaappi. Pesuallas ja kuivatuskaappi. Hanasta tulee kuumaa vettä. On sisävessa. Vähitellen onni murentuu, ja perhe voi yhä huonommin. Työttömyys, alkoholi ja henkinen tai fyysinen väkivalta alkavat hallita paitsi Leenan myös hänen kahden parhaan kaverinsa Åsen ja Riittan perheiden elämää. Henkilöihinsä myötätuntoisesti ja lämpimästi suhtautuva, ahdistaviakin aineksia sisältävä romaani on kuitenkin vapauttava kasvu- ja selviytymistarina.

Suomalaissyntyinen Susanna Alakoski sai esikoisromaanistaan August-palkinnon 2006. Kirjan pohjalta tehty elokuva Sovinto sai ensi-iltansa Suomessa maaliskuussa 2010.

 

Kaikkea hyvää!

Kati

Joulutortut

Joulutortut on yksi joulun herkuista joista tykkään eniten. Tänään kävin äitini luona ja me leivottiin niitä. Tai eniten äitini. Ja kokeilin minäkin vähän leipoa 😀 Huppari on muuten Erja Raittinen (saatu). Tässäpä myös video meidän torttuleipomisesta. Vielä on opittavaa videoitten editioinnissa, ääni katosi alkupätkästä 😀

 

Kaikkea hyvää!

Kati