Mämmiä täällä Ruotsissa

Nyt lopulta löytyi täältäkin mämmiä kaupasta! Olen odottanut ja etsinyt sitä varmaan tammikuusta asti 😀 Aina välilla ostanut kermaa valmiiksi… ja saanut käyttää sitä muuhun. Minun veli toi pari rovetta muutama viikko sitten kun hän kävi täällä. Tukholmasta löytyi silloin jo. Äitimme sai yhden ropeen ja minä yhden.

Olen aina joskus tarjonnut ruotsalaisille kavereille ja työkavereille mämmiä. Useat sanoo että ihan ookoota se on… mutta ei ihan heidän heinää 😀 Luulen että on vaikea tykätä mämmistä jos ei ole tottunut siihen lapsesta asti.

Minä tykkään. Kun sitä syö vain kerran vuodessa niin onhan se hyvää! No tänä vuonna tulee kaksi kertaa 🙂

 

Leppoisaa illanjatkoa
Kati

Ookko nää Oulusta?

No joo, oonhan minä 🙂 Tai siis minun äiti on sieltä. Ylikiimingistä jos ollaan vähän tarkempia. En tunne Suomen murteita niin hyvin. Kyllä minä tunnistan jotkut sanat olevan eri murteita, mutta en ehkä tiedä ihan mistäpäin Suomea se murre on. Se suomi jota minä puhun on varmaan eniten Oulun murretta, sitähän minä oon kuullut eniten koska äitini on sieltä ja me oltiin joka kesä monta viikkoa Ylikiimingissä.

Isäni on Haapajärveltä ja käytiin me sielläkin. En osaa sanoa onko minulla yhtään Haapajärven murretta minun suomen kielessä…? Saattaa ehkä olla mutta en tiedä itse 🙂 Tiedän ainakin että minulla on ripaus Sotkamon murrettakin, sillä poikieni isä on kotoisin sieltä, ja oltiinhan me yhdessä 11 vuotta.

Mutta minun suomenkieli on aika ruotsalaistunut… Luulen että varmaan kuulee heti kun puhun suomea että en asu Suomessa, vaan Ruotsissa…

Klikkaamalla TÄSTÄ voit kuunnella Sisuradion haastattelun jossa ehkä kuulee mitä ”murretta” puhun 🙂

Photo by Arne Mortensen

En kerennyt ottaa uusia kuvia tänään, joten tässäpä muutama vanha 🙂 Ylläoleva on kaksi vuotta sitten otettu kun minä ja yks kaveri käytiin TÄÄLLÄ

1977.  Photo by Gunnar Larsson. Han är nog den som fick mig att bli intresserad av fotografering. 

Minä ja minun veli grillaamassa makkaraa Karahkanjärven rannalla 1981

Jupp, jag är höjdrädd 🙂

2011. 

Idag har det gått i 120 hela dagen… Efter frukost satte jag igång dagens första tvättmaskin. Sen satte jag igång en bulldeg, diskade, lagade lunch, diskade, satte igång dagens andra tvättmaskin, dammsög… Ja ni fattar… 🙂

Yksi lukija vinkkasi tässä muutama päivä sitten kappaleesta josta hän arveli että minä saattaisin tykätä. Lauri Tähkän ”Minun Suomeni”. Kiitos, tykkään. Tästä tekin voitte kuunnella sen 🙂

Önskar er en riktigt bra lördagkväll 
Kati

Sverigefinnar 2016

Huomenta! Uusi päivä, uusia mahdollisuuksia! 🙂 Tänään sataa vähän vettä täällä Värmlandissa, ja noin kolmisen astetta plussan puolella. Se vähänen lumi joka oli tullut tänne on sulanut pois.

Godmorgon! Ny dag, nya möjligheter! 🙂 Idag är det lite lätt regn ute här i Värmland, och runt tre plusgrader. Den lilla snön som kom har smält bort.

Talkkunapuuroa… One of the things I miss from Finland… 🙂  Minun Rauha-mummi ruukasi tehdä eri puuroa joka aamu. Talkkuna oli yksi minun lemppareista 🙂 

Nyt perjantaina 18 marraskuuta on Ruotsinsuomalaiset 2016 gaala, jossa valitaan tämän vuoden Ruotsinsuomalainen. Ehdokkaina ovat:

Miriam Bryant

Lina Puranen & Maija Waris

Anna Järvinen

Ritva Karlsson

Clarisse Niva

Derice Shumilov Susoho

Kristian Borg

Bengt Pohjanen

Eeva Lehmussaari


Nu på fredag 18 november hålls Sverigefinnar 2016 galan, där årets Sverigefinne väljs. Nominerade är ovanstående personer.

Önskar er en fin tisdag!

Kati

99,9 % finsk

Kuinka Suomalainen minä olen? No, täällä Ruotsissa olen aika paljon suomalainen. Passini mukaan olen suomalainen, ja nimeni mukaan myös. Kuinka monta versiota olenkaan nimestäni kuullut… 🙂 Jos soitan johonkin ja esittäydyn, tavallisesti kuuluu luurin toisessa päässä ensin joku ähinä, ja sitten ”hur stavar du det?”.

Suomi oli ensimmäinen kieli jonka opin. Kan aloin leikkimään kavereitten kans opin pikkuhiljaa ruotsia. Menin nelivuotiaana esikouluun, oppiakseni ruotsia. Ja sitten taas kuusivuotiaana, ennen kun koulu alkoi seitsenvuotiaana. Muistan kuinka vaikea oli oppia lausumaan oikein ne vaikeat sju, sjal, tjugo ja semmoiset sanat.

Kouluaikanani sain joskus äidinkielenopetusta tunnin viikossa. Ei sitä joka vuosi ollut. Joskus olin ainut oppilas siellä, joskus oli yksi tai kaksi muuta. Ei enempää. Vaikka täällä asui paljon suomalaisia..

Kun tulin aikuiseksi ja sain itse lapsia halusin että he saavat mukaan suomen kielen. Sehän on osa heidän historiaa… Se oli aika helppoa, sillä poikien isä on myös suomalainen. Oli luonnolista puhua suomea kun kaikki sukulaisetkin puhuivat suomea. Poikien kouluaikana ei ollut koskaan äidinkielenopetusta tarjolla. Eikä me myöskään osattu vaatia sitä. Mutta nyt heillä kuitenkin on suomen kieli mukana, he pystyvät keskustelemaan vaikka suomen sukulaisiemme kanssa.

Kun tyttöni syntyi viisi vuotta sitten olin meinannut jatkaa samalla linjalla, eli vain suomea lasten kanssa. Mutta tällä kerralla se ei ollutkaan yhtä helppoa.. Tyttöni isä on ruotsalainen. Alussa puhuin kuitenkin suomea tytölleni. Mutta ajan myötä se on muuttunut enemmän ja enemmän ruotsiksi. Myös poikien kanssa nykyään. Kaikki meidän ympärillä on ruotsalaisia ja puhuvat ruotsia, suomea saadaan käyttää niin harvoin.. Mutta ajattelen aina että ei vitsit, nyt on pakko pitää kiinni suomen kielestä! Tyttöni kyllä ymmärtää aika paljon suomea, mutta ei puhu sitä. Vuoden päästä hän aloittaa esikoulun. Pitäsiköhän ottaa selville jos hän voisi saada äidinkielenopetusta…? Mutta se myös riippu siitä haluaako hän itse sitä.

Nyt toivotan teille ihanaa lauantai-iltaa ja lopuksi vielä tämä ei alunperin suomalainen, mutta oi niin suomalaisen tuntoinen kappale 🙂

PS Ja se viimeinen 0,1 % olen venäläinen, en ruotsalainen 🙂 Äitini suvun puolella, muutama sata vuotta sitten meillä on venäläinen esi-isä 🙂

Kati

Lagom mycket finsk

14 syyskuuta alkoi tv-sarja ruotsinsuomalaisista. Lagom mycket finsk. Katsoin eilen illalla kaikki neljä osaa heti peräkkäin tietokoneelta. Ensimmäinen osa oli filmattu täällä Värmlannissa.

14 september började en tv-serie om oss sverigefinnar. Lagom mycket finsk. Jag tittade på alla fyra avsnitten igår kväll på datorn. Det första avsnittet var filmat här i Värmland och handlade om skogsfinnarna. En riktigt intressant serie med mycket igenkänning..

Idag kom dottern hem efter en helg hos sin pappa. Hon har lärt sig cykla utan stödhjul igår 🙂

Jacka Miss Sixty , Topp Gina Tricot, Halsband present från min bror för nåt år sen, köpt *HÄR

Kati

* adlink

Suomea opiskelemaan

Nyt on kyllä ollut hienot päivät. Melkein kesäiset. Minulla on ollut aika paljon töitä nyt ja muutakin miettimistä. Ja niin kuin ei olisi tarpeeksi tekemistä niin olen hakenut – ja päässyt korkeakoulukurssille. Se on etäopiskeluna joten pystyn olemaan töissä samalla. Aion opiskella Suomea. Toki osaan puhua ja joten kuten kirjoittaakin, mutta on se tämä minun suomen kieli aika köyhää… Minusta on vaikea saada esille mitä haluan sanoa, ja usein kun kirjoitan niin mietin sitten että voiko sitä noin kirjoittaa… Kun kirjoitan ruotsiksi niin minun ei tarvi edes ajatella, sormet vain näppäilee tietokoneelle sitä mitä ajattelen. Vaikka suomi oli ensimmäinen kieli jonka osasin, niin ruotsi on nyt minun paras kieli, se kieli jolla ajattelen.

Nyt on Finnkampen menossa Tampereella. En ole seurannut vielä yhtään niitä, pitäisi ehkä katsoa vähän miten menee. Ja tietysti toivon että Suomi voittaa! 🙂

No, eipä minulla muuta nyt. Toivon teille hyvää lauantai-iltaa 🙂

Kati

Perjantaibiisi: Panetoz – Håll om mig hårt

Tämän viikon perjantaibiisi on Panetoz -yhtyeen Håll om mig hårt. Panetoz -yhtyeessä on mukana myös ripaus ruotsinsuomalaisuutta, Johan Hirvi on suomalaistaustainen.
Ihanaa viikonloppua!

Önskar er en underbar helg med den här härliga låten med Panetoz, som ju har lite sverigefinskt i sig i form av Johan Hirvi, vars pappa är finsk. 

Mitä ruotsinsuomalaisuus on minulle

Mitä sitten ruotsinsuomalaisuus on minulle?

Vad är då det sverigefinska i mitt liv? Ett av mina allra tidigaste minnen från min barndom är när vi åkte båt över till Finland. Jag var inte många år då. Vi spenderade varje sommar i Finland. Oftast åkte vi runt, E4:an upp till Haparanda och ner på finska sidan. Det var det bästa på hela året, att åka till släktingarna i Finland. Mamma brukade göra i ordning baksätet till mig och min bror, så vi skulle kunna sova där under den ca dygnslånga resan. Inga bilbälten på den tiden inte. -Väck oss vid de stora broarna, brukade vi alltid säga. Stora och lilla Sandöbron vid Höga kusten kändes mäktiga.
Vi brukade stanna i Finland i några veckor, och åka runt för att träffa alla släktingar. Hos mormor var det alltid rejäla frukostar, med olika gröt varje morgon. Neljän viljan puuroa, talkkunaa, mannapuuroa… På söndagar var det risgrynsgröt och ibland hemmagjord jordgubbssoppa till. Rågbröd och rieska. Dagarna, veckorna gick fort och snart var det dags att åka tillbaka till Sverige. Jag ville stanna kvar, jag önskade att vi skulle flytta till Finland och bo där.

Att min finska bakgrund skulle göra mig annorlunda här i Sverige föll mig nog inte in förrän någon gång under mellanstadiet. Jag hade länge varit förtjust i en blond pojke i min klass. Blyg som jag var vågade jag ju inte säga något till honom. Men en dag tyckte mina tjejkompisar att det var dags att fråga chans 😀 De stegade bestämt fram till honom för att strax komma tillbaka med hans svar. – Inte med en finne heller! Jag fick alltså inte chans på honom för att jag var finsk… Men lugn, jag ogillar inte honom för det, vi var ju barn 😀
För mig är det viktigt att hålla fast vid det finska. Jag pratade finska med mina söner när de var små, men med min dotter har jag slarvat och det har blivit mycket svenska. Här i Sverige känner jag mig finsk. Men när jag kommer till Finland ses jag som svensk… Meidän ruotsalainen serkku… Jag är nog både finsk och lite svensk… Sverige är ju ändå hemma för mig, även om Finland alltid kommer vara viktigt för mig. Varje sommar kommer den där längtan dit, den försvinner aldrig. Kanske nästa sommar…

Ruotsinsuomalaiset

Sverigefinnar räknas som en av Sveriges officiella nationella minoriteter sedan den 1 april 2000. Sverigefinnar är en av de äldsta migrantgrupperna i Sverige, och det finns spår av inflyttade finnar på flera håll i landet, där så kallade finnmarker eller finnskogar uppstått. En stor våg av migranter från Finland kom hit under andra halvan av 1900-talet, då arbetsmarknaden i Finland var dålig och Sverige tvärtom var i behov av arbetskraft.
Många tänkte bara stanna i ett par år och sedan flytta tillbaka till Finland, men endast en tredjedel återvände. Man slog rot och skapade sig ett liv i det nya landet.

Vissa menar att den traditionella finska tangolåten ”Satumaa” fungerar som sverigefinnarnas inofficiella nationalsång. Här en version med sverigefinländaren Markus Fagervall.

Ruotsinsuomalaiset ovat yksi Ruotsin suurimmista ja vanhimmista siirtolaisryhmistä, ja me saatiin minoriteettistatuksen 1 huhtikuuta 2000. Iso osa ruotsinsuomalaisia tuli tänne 1900-luvun toisella puolella. Suomessa oli huono työllisyystilanne ja Ruotsi päinvastoin tarvi työvoimaa. Ruotsiin siirtolaisiksi lähteneiden oli alunperin tarkoitus viipyä vain muutaman vuoden ja sitten palata takaisin kotimaahan. Mutta vain kolmasosa muutti takaisin. Monet juuriutui tänne ja rakensivat elämänsä täällä.
Jotku meinaa että Ruotsinsuomalaisten epävirallinen kansallislaulu on ”Satumaa”. Tässä Ruotsinsuomalaisen Markus Fagervallin laulamana.

10 Suomalaista suosikkia

En pysy mukana suomalaisessa musiikissa kun asun täällä Ruotsissa. Mitä kuunnellaan Suomessa nyt? Ne suomalaiset kappaleet joista minä tykkään, on useat sellaisia joita olen kuullut joskus kauan sitten kun ollaan oltu lomalla Suomessa. Vanhoja, mutta jotka ovat saaneet paikan minun sydämessä. Ajattelin jakaa teille muutamia minun suomalaisista suosikkikappaleista:

Kirkasta olen tykännyt niin kauan kuin muistan. Tämä on yksi hänen parhaista kappaleista, minun mielestä. Hyvä laulaja ja kiltti mies. Liian aikaisin aika otti hänet.

Dingon Autiotalo. Kun kuulen tämän muistan minun mummilan Ylikiimingissä. Kuuntelikohan joku minun täteistä tätä jonakin kesänä kauan sitten? Tai ehkä naapuritalon kaverini Maija…? Kuitenkin kuulin tätä paljon yhtenä kesänä Suomessa. 
Kuurankukka. Olisinkohan ollut ehkä 16-17 vuotias kun kävin äitini ja tätieni kans Ylikiimingin lavalla kuuntelemassa ja katsomassa Joel Hallikaista. Ja olin kiinni. Tykkään vieläkin tästä.

Tästä kappaleesta tulee mieleen se kesä kun olin töissä Nordjobbarina Oulun Anttilassa. Lastenvaateosastolla. Asuin Välkkylän opiskelijaasunnoissa. Jaoin huonetta Norjalaisen Janniken kans. Häneltä opin tykkäämään oliiveista hehe, hänellä oli aina purkki oliiveja huoneessamme:) 
Kesä Sotkamossa. Täytyy olla 1994. Poikieni isä on kotoisin Sotkamosta, oltiin käymässä hänen sukulaisien luona. Kuulin Laura Voutilaisen Kerran hotellissa Vuokatissa.. olikohan se Katinkulta? ”Kerran kukkia voi kaunis kotimaa…” Usassa näistä kappaleista joista tykkään tulee Suomalaisuus ja kotimaisuus esille… Suomi on minulle tärkeä, varmaan enemmän koska asun täällä Ruotsissa, enkä pääse niin useasti käymään Suomessa. On monta vuotta viime kerrasta.

Niin kuin tämä kappale. Olen Suomalainen. Olen Suomalainen, ja ylpeä siitä. Yritän puhua eniten suomea lasteni kans, jotta hekin saavat mukaansa osan heidän historiaa. 
Yksi kauneimmista kappaleista, joka saa minut ikävöimään Suomeen. En tiedä onko tämä edes alunperin suomalainen, mutta viis minä siitä veisaan. 
Vielä toinen kaikista kauneimmista suomalaisista lauluista. Ja Suomen kaunein mies:) Äitini ruukasi laulaa tätä joskus kauan sitten kun hänellä oli ikävä Suomeen. Tässä laulussa on siis lapsuudenmuistoja minulla. Jarkko laulaa tämän parhaiten kaikista. ”Sinne Suomeeni kaukaiseheen…” …. ”Sen vertaista toista en mistään mä saa, on armain ja kallein mull ain Suomen maa…” ´Jag har nog aldrig känt mig så Finsk som när jag lyssnar på den här låten! Kiitos Jarkko, olet paras! 
Tämän kappaleen kuulin ensimmäisen kerran noin viisi vuotta sitten. Vanha Suomalainen työvaverini Bosse teki minulle CDlevyn täynnä Suomalaisia kappaleita. Tämä oli mukana siinä. Bosse ei ole enää jäljellä tässä maailmassa. 

Muistoja. Lapsuudesta. Suomesta. Surullisen iloisia muistoja. Ja rakastan horsmia.